Jakin nahka on peräisin jakista, joka on Tiibetissä ja Keski-Aasiassa laajalti levinnyt nautaeläinlaji. Korkealla vuoristossa elävää jakkia kutsutaan myös murisevaksi häräksi sen jatkuvan äänekkään murinan vuoksi. Sen nahalla on pitkä perinne, ja jo tiibetiläiset paimentolaiset valmistivat siitä vaatteita, kenkiä, vöitä, laukkuja, lasoja, hevossatuloita ja muita päivittäisessä käytössä tarvittavia esineitä.
Vuoristojen äärimmäisten elinolosuhteiden vuoksi nahka ja siten myös nahkatuotteet ovat erittäin kestäviä ja lämpöä eristäviä. Verrattuna eurooppalaiseen Naudan nahkaan se on saman paksuuden ollessa selvästi kestävämpää ja painavampaa. Nahan laatu riippuu myös sukupuolesta ja iästä. Jakin nahat ovat yleensä pienempiä kuin naudan nahat. Useimmiten jakin nahkojen pinta-ala on 2,5–4 neliömetriä. Ikääntyessä, kuten naudan kohdalla, kuidut kasvavat ja nahka muuttuu paksummaksi, karkeakuituiseksi ja epätasaisemmaksi.
Perinteinen käsittely
Käsittelytapoja on erilaisia, mutta perinteinen nahan käsittely rajoittuu yleensä muutamaan vaiheeseen. Usein tuoreet nahat liotetaan ensin kirnupiimässä ja sitten nuijitaan kepillä. Vaihtoehtoisesti ne liotetaan ensin vedessä ja sen jälkeen rasva- ja lihajäämät poistetaan. Kuivumisen jälkeen ne rullataan tiukasti yhteen, kiedotaan narulla ja vaivataan jaloilla kolmen tai neljän päivän ajan. Tänä aikana rulla avataan toistuvasti ja nahka venytetään uudelleen. Valmiit nahat käsitellään uudelleen rasvalla, jotta ne muuttuvat pehmeiksi ja joustaviksi.
Lähteet: (viitattu 31.01.2019):
- www.leder-info(piste)de/index.php/Yakleder
- www.lederzentrum(piste)de/wiki/index.php/Yakleder
